Luovutus, häviö vai uusi alku
Toissapäivänä kohtasin pahimman pelkoni, kun diabetesseurannassa arvot vain olivat jatkaneet kasvuaan. Olen "taistellut" diabetesta vastaan liikunnalla, voimaharjoittelulla ja ajoittain kai myös ruokavaliolla. Nyt se taistelu loppui.
Sokeriarvoni ovat kivunneet hiljalleen ylöspäin enkä ole enää saannut niitä käännettyä. Koin häpeää, epäonnistumista, huonoutta, ahdistusta ja arvottomuutta. Miksi en saannut itseäni niskasta kiinni, ruotuun ja järjestykseen? Siksi, koska minäkin olen vain ihminen.
Haettuani lääkkeet apteekista, mietin koko päivän miten iso asia tämä on. Miten alamäki on alkanut ja miten olen omala toiminnallani pettänyt kehoni. En olekaan kohdellut sitä niinkuin se on ansainnut. Kun illalla lopulta avasin lääkepurkin, ongelma pieneni. Tiedän kyllä, että tässä olisi voinnut toimia paremminnkin, mutta pillerin piennus pienensi myös peikon mielessäni. Tämä on lääke, tämä on tauti. Tämä ei ole pelkkä epäonnistuminen tai häviö. Tämä on elämää. Eikä tämäkään vaihtoehto tarvitse olla lopullinen.
Luen paljon somesta lihavien ihmisten ahdistavista kokemuksista lääkärillä. Minulla on ollut valtava onni omalääkärini kanssa. Hän ei ole minua moitinut, osoittanut sormella tai syyttänyt. Faktat on faktoja: lihavat ihmiset VOIVAT sairastua useammin diabetekseen ja elintavoilla VOI MAHDOLLISESTI VAIKUTTAA taudin kulkuun. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Lihavuus ei ole minulle asia, jota pitäisi väistellä, olen lihava ja tiedän sen. Tiedeän myös sen riskit, tiedän sen vaikutuksen persoonaani, itsetuntooni ja tiedän myös mitä kaikkea pystyn ja en pysty tekemään. Neovat minulle neutraaleja faktoja.
Miksi sitten otsikoin tämän postauksen noin negatiivisesti? Siksi, että olen mielessäni päättänyt voittaa diabeteksen kyykkäämällä ja hauiskäännöillä. Mutta otan tämän nyt uutena haasteena, eikun mahdollisuutena! Ruokavalio, omaan arkeen sopivana, ruokarytmi, omaan arkeen sopivana ja lisää liikuntaa, omaan arkeen sopivana. Saan uuden mahdollisuuden kasvaa ihmisenä, kokeilla oman kehoni mekanismeja ja löytää taas uudet tavat, joilla pidän itsestäni huolta.
