2 tyypin diabetes

Toisen tyypin diabetes... heh heh. Kyllä se on mun diabetes, ei kenenkään toisen.

Sain diagnoosin 2014, siis jo 6 vuotta sitten! Sitä ennen sairastin raskausajan diabeteksen 2008, jota hoidettiin insuliinilla. Varsinainen diagnoosi sai alkunsa, kun menin valittamaan savunhajua nenässäni ja sillä käynnillä lääkäri huomasi niskani ihon värimuutokset, jotka indikoivat sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä. Sitten vaan testeihin. En panikoitunut.

Tulokset minulle luetteli omalääkäri, jolle olen edelleen erittäin kiitollinen hänen valitsemastaan tiestä. Paastoarvoni oli koholla, samoin pitkäsokeri. Kaksi markeeria koholla ja diagnoosi täpsähti tietysti pöytään. No mitäs sitten tehdään? Lääkäri kyseli elämäntilanteeni, olin juuri silloin työttömänä, joten aikaa oli kaikki paikat täynnä. Lääkäri kertoi, että diabetesta voi hoitaa elämäntavoilla vallan mainiosti näillä arvoilla, joten otapas likka itseäs niskasta kiinni.

Ja minä otin! Lähikuntosali kutsui, läski muuttui lihakseksi ja vaikka paino pysyi samana, olin edelleen lihavaakin lihavampi, mutta arvot paranivat! Kuntosalin rinnalle tuli jooga, ruokailutottumuksiin kiinnitin huomiota, ja vaikka paino ei edelleenkään ole pudonnut matkalla (pikemminkin noussut) on sokeriarvoni hallinnassa ilman lääkkeitä!

Uuden ammattini myötä (aikuisliikunnan ohjaaja) olen saannut mahtavan mahdollisuuden liikkua kaksi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan ja minulle vielä maksetaan siitä! Vedän neljää kuntojumpparyhmää ja se on ihan parasta liikuntaa myös itselleni. Hikoilen kunnolla, syke on hyvällä tasolla ja liikunnan ilo on valtaisa! Saan lisäenergiaa asiakkaistani ja nautin ohjaamisesta täysin rinnoin!

Ja kuuden vuoden väsytystaistelun, vuoden liikunta-alanopintojen, tuntien googletuksen ja kokoemusasiantuntijalausuntojen jälkeen, aloin pikkuhiljaa uskomaan myös rasvanpolttoliikuntaan! Sykemittari tissien alle ja juoksumatolle. Ja kun lamppu syttyi, kävely alkoi! Minun painollani rasvanpolttosyke saavutetaan h i t a a l l a kävelyllä. Huomaan kun hiki pukkaa pintaan 30 minuutin kohdalla ja tajuan, että kaikki ne tutkimukset ovatkin olleet oikeassa! Muu liikkumiseni nostaa sykettä paljon yli rajan, enkä ole tajunnut miksi se rasva ei pala, lihasta vaan pukkaa joka koloon!

Nyt jumpparyhmät ja kävely ovat olleet mukan 4 viikkoa, ja koin seuraavaa: (keskity...) Olen laiska pyykinpesijä ja 4 vuotta sitten tilaamani sloggin maxi pikkarit kaikissa siniturkoosin väreissä ja kaikissa isoimmassa mahdollisessa koossa olivat likaisena. UPS! Kaivelin aikani kaappia ja löysinkin klassisen "tavoitepikkarit" laatikon, jossa oli sloggin maxi mustia ja "normaalin isossa koossa" olevia pikkareita. Ne oli haudattu sinne, koska vatsamakkara pullahti niistä ulos ja rullausefekti saatteli pikkarit ihaniksi stringeiksi itseni uumeniin. Ei kaunis eikä miellyttävän tuntuinen tilanne. Päätin kuitenkin testata. Tadaa! Pikkarit menivät jalkaan, eivät rullautuneet (kyllä, hypin, möngersin ja kyykkäsin varmistaakseni asian) eivätkä tuntuneet ollenkaan pahalta. Vatsani ympärystö oli pienentynyt huomattavasti!

Note to self: a) uskon ehkä joihinkin tutkimustuloksiin b) motivoidun edelleen sokeritautini hoitotasapainosta ilman lääkkeitä c) LIIKUN ILOLLA KOSKA MÄ VOIN!